Uusi vuosi meni sitten taas kerran hermoillessa. Enpä ole päässyt uutena vuotena ulos vuoden 89 jälkeen (edellinen koirani hermoili ihan kamalasti). Ja nyt siis Tami on alkanut hermoileen uuden vuoden raketteja. Eka uusi vuosi meni ihan ok ja tokana se vähän kiirehti kotiin kun pauke alkoi mutta nyt Tami ei siis suostunut lähteen ulos maanantaina jälkeen.

Tultiin sunnuntaina takas Helsinkiin ja iltapissalla Tami alko jo vähän hermoileen eli veti kotiin. Maanantaina räisky oikein kunnolla ja Tami ei tullut ulos koko päivänä, illalla sit pissas olkkarin matolle. Tiistaina pikakakalle takapihalle, mutta ei päivällä eikä illalla, pissat sisälle. Keskiviikkona ei tullut edes aamukakalle, pissat ja kakat sisälle. Torstaina aamukakalle, mutta ei muuten, pissat sisälle. Perjantaina aamukakalle ja rohkaistui päivälenkille, mutta säikähti taas jotain ja ei tulllut iltapissalle. Tänään aamulla ekan kerran oli oma itsensä lenkillä ja olen toiveikas että lähtee myös päivälenkille (laitoin nämä muistiin itselleni ens vuotta varten).  Rahottavia ei käytetty kun Tami oli suht rauhallinen sisällä, vaikka tuijotti ei läähättänyt.

Eli tässä on nyt mennyt melkein viikko niin että Tami on saanut hermoilla ja mistä syystä kun kerran ilotulitteita ei saanut ampua kuin keskiviikkona klo 18 - 06 välillä. Siitä että kaikki sotaa leikkivät idiootin poikaset säästävät niitä ammuksia niin että voivat ampua niitä mahdollisimman pitkään eli siis ainakin viikon ajan. Raivoni on jo muuttunut alistuneisuudeksi kun mitä mahtaa niille naurettaville pikkusotilaille jotka ampuvat ammuksiaan jossain vähän kaumempana mutta jotka tuntuvat Tamin korviin ihan yhtä kamalilta kun jossain lähempänä ammutut.

Eikö joku voisi kuuluttaa ihmisille radiossa että koittakaa ääliöt ymmärtää että eläimet menevät paniikkiiin tuollaisesta ammuskelusta kun niiden luontainen reaktio olis paeta mutta ne eivät pääse pakeneen muutta kuin kodin vaatekomeroihin ja kylpyhuoneisiin ja kyhjöttävät sieillä sitten päiväkausia täristen ja läähättäen pelkoaan. Uuden vuoden aamuna kun käytiin Blasin kanssa, joka ei muuten pelkää tulitteita yhtään, lenkillä niin linnutkin olivat täysin hiljaa mistä tuli tosi maailmanlopun tunnelma. Olivat linnut paenneet paikalta. Tuskinpa olivat Suomen maasta löytäneet rauhallista metsää, missä ei olis pauke kuulunut.