lauantai, 3. tammikuu 2009

Uuden vuoden kauhut vol II

Kommentit kerätty koirafoorumilta (PK).


Meilläkin pelätään takuulla ainakin tuon marraskuisen papattiepisodin (Kroonaa kohti heitettiin pimeydestä papatti tms. :( )

Staffimme viettää yleensä
uuden vuoden vessassa, pitää sitä turvapaikkanaan.

Meillä tuo vanhus pelkäs raketteja kuollakseen nuorempana kun kuuli ne, ja joka vuos oli ehdottomasti rauhottavat käytössä,

meillä Geri kuuli taas tänään pamahduksen kesken koirapuistoilun. raukka meni taas ihan paniikkiin

Kauhulla ootan ensimmäistä Uutta Vuotta koiran kanssa. Juhlimaan en lähde vaan aijon olla koirani tukena.

Jos ei päästä pakenemaan maalle niin sitten peitetään ikkunat mustilla lakanoilla, kuunnellaan musiikkia, ulkona käydään alkuillasta ja aamuyöstä kun suurin pauke loppuu. Olga on saanut ell:tä rauhoittavia. Näillä eväillä yritetään pärjätä.
Olen oppinut vihaamaan uutta vuotta sen takia että paukkuu monta viikkoa. Jos ihmiset noudattaisivat lakia tilanne ei olisi niin paha. :evil: :twisted:

Mitkään dapit ja rescue remedy tipat ei auta meidän Pepille. Tärisee ja läähättää koko ajan. Hoitsu neuvoi pitämään sisällä ja laittamaan musiikkia soimaan ja verhot eteen. No, niin nyt on tietysti tehty (!!!) ei kai kukaan vie paniikissa olevaa koiraa ulos ilotulitteiden keskelle!

Ja sitten tietenkin niitä on myös jo täällä meijän nurkilla ammuttu ja Liinuahan ei enää ulos saa :( jospa huomen aamulla pääsisi lenkille, ehkä ne kakarat heräävät vasta päivällä niitä raketteja paukuttelemaan. p*kele

täälläkin on jo paukkunut eilen (kiitän kovasti meidän huomaavaisia naapureita) . Sohvi parka oli ihan paniikissa.

Täälläkin alkoi paukkuhelvetti eilen... ahdistaa Ritan puolesta kun tietää et seuraavat 2-3 viikkoa tää jatkuu ja Ritan paniikkii pahenee päivä päivältä.

Rilla pelkää jo pelkkää rakettien hajuakin

Ulkona Alma saa lievän paniikkikohtauksen jokaisen vähänkin kovemman pamauksen kohdalla ja yrittää sännätä pakoon.

Koiria karkaa aika paljon juuri uuden vuoden aikaan, elikkäs kannattaa olla tarkkana ovien suhteen varsinkin jos on vieraita kylässä.

Kaksi vuotta sitten Chico läähätti ja tärisi kolmatta vuorokautta, joilloin meidän piti mennä ell, joka määräsi Chicolle rauhoittavaa.

lauantai, 3. tammikuu 2009

Uuden vuoden kauhut

Uusi vuosi meni sitten taas kerran hermoillessa. Enpä ole päässyt uutena vuotena ulos vuoden 89 jälkeen (edellinen koirani hermoili ihan kamalasti). Ja nyt siis Tami on alkanut hermoileen uuden vuoden raketteja. Eka uusi vuosi meni ihan ok ja tokana se vähän kiirehti kotiin kun pauke alkoi mutta nyt Tami ei siis suostunut lähteen ulos maanantaina jälkeen.

Tultiin sunnuntaina takas Helsinkiin ja iltapissalla Tami alko jo vähän hermoileen eli veti kotiin. Maanantaina räisky oikein kunnolla ja Tami ei tullut ulos koko päivänä, illalla sit pissas olkkarin matolle. Tiistaina pikakakalle takapihalle, mutta ei päivällä eikä illalla, pissat sisälle. Keskiviikkona ei tullut edes aamukakalle, pissat ja kakat sisälle. Torstaina aamukakalle, mutta ei muuten, pissat sisälle. Perjantaina aamukakalle ja rohkaistui päivälenkille, mutta säikähti taas jotain ja ei tulllut iltapissalle. Tänään aamulla ekan kerran oli oma itsensä lenkillä ja olen toiveikas että lähtee myös päivälenkille (laitoin nämä muistiin itselleni ens vuotta varten).  Rahottavia ei käytetty kun Tami oli suht rauhallinen sisällä, vaikka tuijotti ei läähättänyt.

Eli tässä on nyt mennyt melkein viikko niin että Tami on saanut hermoilla ja mistä syystä kun kerran ilotulitteita ei saanut ampua kuin keskiviikkona klo 18 - 06 välillä. Siitä että kaikki sotaa leikkivät idiootin poikaset säästävät niitä ammuksia niin että voivat ampua niitä mahdollisimman pitkään eli siis ainakin viikon ajan. Raivoni on jo muuttunut alistuneisuudeksi kun mitä mahtaa niille naurettaville pikkusotilaille jotka ampuvat ammuksiaan jossain vähän kaumempana mutta jotka tuntuvat Tamin korviin ihan yhtä kamalilta kun jossain lähempänä ammutut.

Eikö joku voisi kuuluttaa ihmisille radiossa että koittakaa ääliöt ymmärtää että eläimet menevät paniikkiiin tuollaisesta ammuskelusta kun niiden luontainen reaktio olis paeta mutta ne eivät pääse pakeneen muutta kuin kodin vaatekomeroihin ja kylpyhuoneisiin ja kyhjöttävät sieillä sitten päiväkausia täristen ja läähättäen pelkoaan. Uuden vuoden aamuna kun käytiin Blasin kanssa, joka ei muuten pelkää tulitteita yhtään, lenkillä niin linnutkin olivat täysin hiljaa mistä tuli tosi maailmanlopun tunnelma. Olivat linnut paenneet paikalta. Tuskinpa olivat Suomen maasta löytäneet rauhallista metsää, missä ei olis pauke kuulunut. 

maanantai, 15. joulukuu 2008

Hoito-ohjeet

AJattelin kirjoittaa valmiiksi Tamin ja Blasin hoito-ohjeet, vaikka nyt tällä hetkellä ei ole mitään kivaa matkaa ikävä kyllä tiedossa, mutta toivottavasti joskus lähitulevaisuudessa.

HOITO-OHJEET TAMILLE JA BLASILLE

Ulkoilu

Fleksien käytöstä

Kaikki lenkit tehdään meillä flekseissä (paitsi koulutuksiin ym. menoihin mennään hihnoissa). Fleksi on aivan välttämätön ainakin Tamille, koska Tamia ei saa koskaan päästää vapaaksi (ei edes koirapuistossa, jollei aita ole kaivettu maahan saakka). Tamin   tarvitsee siksi päästä edes fleksin verran vapaana liikkumaan. Fleksi ja valjaat on siis meidän koirille paras yhdistelmä. TAmilla pitää olla lisäksi aina "vyötärövarmistin", johon fleksi on kiinnitetty metalliketjulla. Tämä siltä varalta että fleksi putoaa kädestä (liian monta kertaa Tami pääsi karkuun juuri näin ja voi olla varma että se lähtee jos tilaisuus tulee). Eli metalliketju on kiinnitetty toisesta päästä fleksiin ja toisesta päästä vyötäröllä olevaan vyöhön.  Myös silloin kun TAMilla käytetään hihnaa eikä fleksiä, hihnan toinen pää pitää olla kiinnitettynä vyötärövarmistimeen. Blas ei tarvitse mitään lisävarusteita, se tulee luokse yleensä heti jos fleksi putoo kädestä ihan oma-aloitteisesti.

Fleksin kanssa liikkuminen on vaatinut pitkän harjoitteluajan, jotta ollaan päästy sujuvaan yhteisymmärrykseen perustuvaan liikkumiseen molempien koirien kanssa.
 Missään tapauksessa Tamilla ei saa käyttää tavallista solkipantaa, kuristavaa pantaa (edes puolikuristavaa) tai kuonopantaa. Ne ovat Tamin kaltaiseille metsästyskoiralle hengenvaarallisia. Tamin kanssa pitää aina olla varautunut äkkinykäyksiin (jos tulee riistan hajuja tai sitä itseään elävänä vastaan). Eli Tamin ja Blasin kanssa pitää osata käyttää fleksejä (siis kahta sellaista yhtä aikaa) ja olla nopeat reaktiot, muuten on narut solmussa ja koirat vastaantulijoiden sylissä. Tärkeetä on muistaa aina pysäyttää koirat jos fleksit on pisimmällä silloin kun vastaan tulee ihminen tai ihminen ja koira. Molemmat pysähtyvät  nykyään hyvin STOP -sanalla  ja odottavat sen aikaa että saan narun kelattua lyhyeksi. Vastaantulevia koiria meillä ei mennä nykyään tervehtiin, jollei ole tuttu kysessä. Blas saa melkoisen rähinäkallekohtauksen jos mennään liian läheltä vastaantulevaa koiraa (TAmi ei) eli aina kannattaa välttää ohituksia viimeiseen asti (kääntyä toiseen suuntaan jos vastaan tulee koira)

Meilllä ei päde sääntö että minä määrään aina minne mennään vaan niin että minä päätän kuka saa milloinkin määrätä minne mennään. Nykyään on tullut jo rutiinit niin että koirat melkein tietävät että missä paikassa saavat mennä koko fleksin pituudella eteenpäin (VAPAA) ja millloin otan fleksin keskipitkälle (KÄVELLÄÄN (kun liikutaan)/MENNÄÄN (kun lähdetään liikkeelle) ja milloin laitan sen lyhyimmälle (esim STOP) Aina kadulla kuljettaessa fleksi lyhyimmällä ja  liikennevaloissa laitan aina fleksit kokonaan lukkoon kun siinä on suuri vaara että koira vetää auton eteen ylllättäen.

Tamille on tosi tärkeetä että se pääsee päättämään mihin mennään. Yhden lenkin aikana sen voi antaa päättää muutamia kertoja, kun näkee että se haluaa mennä johonkin suuntaan, ei koko lenkin ajan. Jos Tamille ei anna tarpeeksi vapauksia liikkua sinne minne se haluaa, lenkkeilystä tulee helveltillistä, koska se yksinkertaisesti istuu alas eikä suostu enää liikkumaan. Blas on enemmän sellainen, jonka voisi pitää "kommennuksen alla" vaikka koko ajan jos haluaisi, mutta en halua sitä myöskään Blasille. Siitäkin näkee milloin se on tyytyväinen lenkkeilyyn, yleensä se alkaa leikkiä kepinpätkällä tai jollain muulla löytämällään jutulla ja juosta ympyrää jos on tosi innoissaan. Ja Tami siis on tyytyväinen silloin kun pääsee sinne minne haluaa. Tamille voi myös sanoa EI jos ei halua päästää sitä jonnekin suuntaan, se yleensä tottelee jos on saanut vapauksia mielestään muuten tarpeeksi tai jos se pääsee juoksemaan vaikka vastakkaiseen suuntaan (palkkio). EI sanaa ei saa kuitenkaan käyttää kovin paljoa muuten se menettää tehon eli vain jos on tosi tärkeetä että ei saa mennä jonnekkin (esim yrittää mennä jonkun aidan alta). Muuten kannattaa käyttää TÄÄLLÄ sanaa Tamille (ei tehoa aina). PItkillä metsälenkeillä kun vauhtia on kunnolla TÄÄLLÄ sana toimii parhaiten kun T tietää että luokse tultaessa pääsee taas eteenpäin. TÄÄLLÄ ei tarkoita että pitää tulla luokse koskettavaksi vaan että palaa takaisin tännepäin. 

Metsätiellä Tami liikkuu enemmän pientareen puolelle kun taas Blasia on helpompi ohjailla. Blas tulee (TULE) sanalla kun taas Tamiin ei tehoa TULE sana muuta kuin silloin kun se on saanut riistanhajun ja se haluaa epätoivoisesti mennä eteenpäin. Vastahakoisesti se tulee luo, mutta jos se sen tekee, kannattaa päästää se heti uudestaan täyden fleksin mitan (VAPAA), koska se on sille ehdottomasti paras palkkio mitä voi ulkona olla (että saa mennä riistanhajun suuntaan).  Molemmat osaavat KIERRÄ sanalla kiertää puun samaa reittiä takaisin. Tamille (myös Blas tekee jonkun verran) kaivaminen on tosi tärkeätä, joten meillä on tietyt kaivuupaikat, missä saa virallisesti kaivaa kun taas nurmikoilla tms kaivaminen on tietenkin kielletty.  Blas osaa juosta fleksissä ympyrää niin että naru ei lainkaan kiristy ja TAmikin on alkanut vähän osoittamaan lahjakkuutta tähän suuntaan. Toivon tosiaan että sekin pääsisi juoksemaan mittari satasella edes vähän aikaa.

Ulkoiluajat 
Aamu
Tami ja Blas ovat tottuneet lähtemään ulos aamulla noi kello seitsemän. Odottavat nätisti kun käyn ensin suihkussa. Aamulenkki kestää meillä noin 20 min - 40 min. Kävellään kävelyteitä, paitsi sunnuntaisin ollaan menty lyhyt metsäpolku (extrajuttu, jonka TAmi muistaa joka sunnuntai eli kääntyy tietylle metsäpolulle kävelytieltä). Molemmat käyvät yleensä kerran kakalla, Tami yleensä ensin ja sitten vasta loppulenkistä Blas.
 
Päivä
Päivälenkki yleensä kestää 30 min - 1 tunti. PYrin siihen että lenkki olis tuon tunnin. 30 minuuttia vain poikkeustapauksissa (esim kova pakkanen, itse sairaana jne).
Koirapuistossa ei käydä nykyään ollenkaan ja Tamia ei saa päästää vapaaksi missään koirapuistossa (Helsingissä ei ole yhtään Tamille turvallista puistoa).

Kerran viikossa pyritään meneen vähän pidempi lenkki 2 - 3 tuntia (yleensä Maunulaan metsiin tai Tuomarinkylän pelloille ja metsiin).

Ilta
Iltapissa on meillä melko lyhyt, koska kumpikaan ei yleensä käy kakalla illalla vaikka tekis pidemmänkin lenkin. Kesto n. 15 - 20 min.
 

Ruokailu

Tällä hetkellä meillä on sekaruokavalio + vitamiinit  + öljyt. Molemmat kyllä syövät myös kuivaruokaa, mutta sen kyseenalaisista sisällöistä johtuen pyrin antamaan pääasiassa muuta kuin kuivaruokaa. Myöskään puhdasoppisiksi barffareiksi en halua Tamia ja Blasia laittaa, koska siinä on mielestäni liikaa lihaa ja luita sekasyöjille. Eli uskon enemmän siihen että koirien ruoansulatusjärjestelmä on kehittynyt roskien syönnin (kulkukoirat) seurauksesta enemmän sekasyönnin suuntaan kuin puhtaaseen lihansyöntiin (susi). Uskon myös siihen että koiran vatsahappojen toiminta on niin erilaista kuin ihmisellä että pelkkä puuro (tai kuivamuona) ei anna vatsalle tarpeeksi "työtä" ja siksi annan rustoja ja luita molemmille säännöllisesti. Ennenkuin joku ravitsemustieteilijä kinnostuu tutkimaan koirien ravitsemusta, nämä asiat ikävä kyllä ovat uskomusten varassa. Mutta tällä ruokavaliolla kummallakaan ei ole ilmennyt mitään maha-oireita ja turkki kiiltää. Tärkein syy turkin kiiltoon on selvästi monivitamiinin antaminen. En ole saanut selville että mikä nimenomainen vitamiini (epäilen sinkkiä) siihen vaikuttaa ja siksi annan vitamiinit aina kun annan puuroja. Rustopäivinä en anna niitä.


Sekaruokavalio tarkoittaa meillä seuraavaa:

Sian rustoja, hirvenluita (harvoin), naudan rustoja ja luita (harvoin), kanan koipia ja siipiä

Puuro + liha + kasvis  (50/50% ja 50%/20-30%)

Eli toinen puuro on lihaisampaa kuin toinen, keskiarvoksi lihalle tulee noin 30 % ja puuro + kasvikset sitten 70 %.

Kalaa (sardiinit tai jotain muuta ei ylikalastettua kalaa) ja maksaa tulee noin kerran kuussa.

Vitamiinit lisään yleensä silloin kun ruokana on pelkkää puuroa (Aptus). Olen huomannut että koirilla alkaa selvästi turkki kiiltää kun saavat vitamiineja. Huomasin juuri Apteekissa että on olemassa myös biotiini valmiste joka on tarkoitettu turkille, jota ajattelin kokeilla.

Ruokailuajat
Aamulla ulkoilun jälkeen
Puoli desiä kummallekin kuivamuonaa + päälle kasvisöljyä (tavallista rypsiä tai neitsytoliiv) noin 1 ruokalusikka. Aamulla ei saa antaa paljoa ruokaa muuten on kakat sisällä. Kongia ei myöskään kannata jättää koska se kiihdyttää Blasia niin paljon että yleensä tulee kakat sitten sisälle.

Päivällä ulkoilun jälkeen
Pääateria. Puuro tai rustoja.  Blasille noin 1 desi enemmän kun Tamille. Olisko noin 4 dl Blasille ja 3 dl TAmille.

Illalla ulkoilun jälkeen
Puoli desiä kuivamuonaa kummallekin (aktivointipallossa) tai yksi kuiva leivän kannikka (molemmat innostuvat aina leivänkannikasta :)


Muuta

Koulutusmakupalat

Blasille toimii melkein mikä vain joten käytän yleensä Frolicia neljään osaan pilkottuna. Nakki tehoaa jo vähän liian hyvin (koulutuskentillä hyvä). Kuivattu maksa oikein hyvin, mutta yritän säästää yleensä Tamille, johon ei frolicit tehoa ulkona ollenkaan. Maksakaan ei aina tehoa Tamiin,  mutta usein. 

Ilta-aktivointi

Yritän että meillä olis ilta-aktivointileikkejä ja koulutusta vähintään kolmena iltana viikossa.

Paras ilta-aktivointileikki on namien piilotus pitkin huonetta. Molemmat hakee nameja hirveellä tohinalla. Lopuksi voi vielä villitä heittämällä nameja matolle.

Blas tykkää noutaa kaikkee joten heittelen sille leluja.

Tami tykkää enemmän repimisestä (myös Blas) joten ostan kerran kuussa kirppareilta pehmoleluja, joita saavat luvan kanssa repiä. Itse olen myös täyttänyt sukkia pehmolelumatskulla ja sanomalehdellä.

Kun kartonkeja on kertynyt annan ne yleensä kerralla revittäväksi (laitan sisälle makupalan) että ei tarvi kokoajan olla siivoamassa.

Melkein joka ilta annan aktiointipallossa ja pyramidissa iltapalan.

Koulutussessiota teen molemmille erikseen niin että toinen odottaa vuoroaan olkkarissa kun työkkärissä harjoitellaan.



lauantai, 13. joulukuu 2008

12. oppitunti ja lopetus

Jo kaksi edellistä kertaa olen joutunut Blasia kovasti houkuttelemaan tunnille lähtöön tai itseasiassa melkein vetänyt sen lopulta pysäkille. Niin kävi myös tällä kertaa. Poika pani jarrut kunnolla päälle eikä suostunut tulemaan pysäkille vaikka ajattelin että kun viimeksi oli niin kivaa (juoksivat lumessa innoissaan) niin nyt se olisi halunnut tulla mielellään. Perille päästyämme alkoi sataa vettä joka muuttui jäähilesateeksi. Siinä sitten harjottelimme seuraamista ja pysähtelyä eikä Blas itse harjoittelun aikana näyttänyt yhtään kärsivältä, mutta sitten kun taas päästiin pysäkille niin poika alkoi täristä. Vaihdoin sille kuivan takin mutta siitä huolimatta tärisi kylmyyttään. Otin pohjan syliin ja yritin vielä lämmittää omalla ruumiinlämmölläni, mutta vieläkin poika tärisi, vaikka vähän tärinä onneksi helpotti. Jouduimme odottamaan melkein puoli tuntia bussia.

Bussissa otin Blasin myös syliin istumaan kun se tuntuu alkaneen bussimatkojakin aristeleen, mitä ei tehnyt koskaan aiemmin vaan ihan rentona matkusti aina ennen. Sylissä tuntui että oli vähän tyytyväisempi.

Eli jouduimme nyt sitten keskeyttämään tämän kurssin, koska tajusin että Blasille on kehittymässä bussimatka ja pysäkillä seisomispelko tai jos ei pelko niin ainakin se kokee ne niin epämiellyttävinä että en halunnut enää ottaa sitä riskiä että poika alkaisi yhdistämään kaiken ikävän aina uuden oppimiseen. Olisi ollut eri tilanne jos koulutus olisi tapahtunut sisätiloissa. Ikävältähän keskeyttäminen tuntuu (olisi ollut vielä reilut kaksi kuukautta jäljellä) mutta nyt vaan toivon että Blas toipuu noista ikävistä kokemuksista ja aloitetaan sitten taas paremmilla säillä uudestaan treenit.

Suurkiitos täytyy sanoa Sirkulle että jaksoi ikävistä ilmoista huolimatta meitä ja muita opettaa innostuneesti. Ainakin Blas oppi tosi hyvin seuraamaan kontaktissa ja sivulletulokin alkoi parantua. Sen lisäksi saimme tuhansia kultaakin arvokkaampia neuvoja Sirkulta tuntien aikana ja sähköpostitse. Plussaa tuli tosiaan tämän kurssin sähköpostituesta, joka oli saatavilla 24/7. Kysymyksiä tulikin lähetettyä paljon ja aina niihin tuli asiantunteva vastaus.
Että voin kyllä sydämmellisesti suositella KOirakoulu Visiota. Toivottavasti he ensi talveksi saavat sisätilat harjoittelua varten jotteivät koirat ja ohjaajat enää joudu tuiskeessa ja  viimassa harjoittelmaan.

Katsotaan jos jatkan tähän edelleen meidän eroahdistusharjoituksia Blasin kanssa jotka ovat nyt olleet katkolla myös. Nekin ajattelin aloittaa vasta lämpimimpien ilmojen tultua että voidaan piipahtaa TAmin kanssa useasti aina ulkona (nyt se on niin vaivalloista kaiken pukemisen kanssa).

Lisäys: tämä oli 13. tunti, koska olin unohtanut edellisestä 12. kerrasta kirjoittaa. Eli silloin olimme ekaa kertaa uudessa koulutuspaikassa. Koulutuspaikkaa jouduttiin vaihtamaan koska Oulunkylän parkkipaikka alkoi käydä liian vaaralliseksi kun siellä kaahasi nuoriso illalla autoilla ja meidän olis pitänyt siinä keskellä sitten harjoitella.

lauantai, 22. marraskuu 2008

11.oppitunti

Harjoiteltiin sivulle tulemista ja paikalla oloa. Blas jäi tosi kauas istumaan sivulle (oon kait palkinnut sitä siitä aiemmin), mutta kun Sirkku lainasi vähän omia nakkejaan jo alko poika istuun lähemmäksi jalkaa. Mitenkään varma tuo ei ole eli harjoitella pitää sama kuin paikallaan oloa. Lopputunti meni kysellessä neuvoja Sirkulta eri tilanteisiin.

Kysyin, että kun Blas nykyään ei tule ovelle vastaan enää kun sillon kun tulen töistä tai olen muuten pitempään pois, että miten senkin vastaatulon ja selkään hyppäämisen saisi pois (lähinnä venyttelee muutaman kerran mun selkään kun sen sille käännän ovella). Olen siis tehnyt aiemmin niin että olen ollut ollut huomiomatta Blasia useita minuutteja kun olen tullut kotiin ja vasta sitten kun se on hypännyt sängylle mennyt sitä kehumaan/silittämään.  Virhe 1: Koira kokee selän kääntämisen palkitsevana koska se selkään hyppää. Korjaus: ei saa kääntää selkää. Virhe 2: Koira ei osaa yhdistää kotiin tuloani ja sitä että se saa rapsutuksia kun on rauhassa sängyssä koska aikaa on mennyt liian paljon. Korjaus: Pitää olla paikallaan niin kauan että koiralla on neljä tassua maassa ja sitten pyytää sitä vaikka istumaan heti ja palkita. Liikettä voi jatkaa niin että sanoo RAUHA (tarkoittaa Blasilla sängyllä rauhassa makaamista) ja kun Blas hyppää sänkyyn makaamaan palkitaan. Kokeilin eilen ja tänään tätä ja toimi mutta Blas on kyllä aika levoton että jäin miettimään että meneeköhän tuosta rauha sanasta nyt se rauhoittumisen merkitys pois ja jää vain maahanmeno sängyllä ? No mutta siis pelkkä istumaan pyyntö riittää.